A8000

Anssi 8000 ja taiteilija murroksessa – luentoraportti 18.12.2014

Taiteilija murroksessa -luentosarjan päätteeksi (en ollut itse ollut yhdelläkään aiemmin enkä koko kursilla) tuli Anssi Kasitonni pitämään luentoa. Mutta ei ihan mitä tahansa luentoa: Anssi ei ollut kai kauhean perillä siitä, että hänen luentonsa on osa luentosarjakokonaisuutta, eikä näin ollut valmistautunut itse aiheen sisältöön kunnolla, tai miten puhua taiteilijuuteen murroksessa. Lukossa olevat korvani eivät myöskään vastaanottaneet nopeaa puhetulvaa niin tarkkaan, joten jutun mukana saattaa olla rikkinäistä puhelinta.

Luento alkoi tekniikan kuntoon laittamisilla ja fanilla, joka pyysi autonrenkaan hopeisen väriseen rengasosaan nimikirjoitusta Anssilta. Kasitonnia huvitti: ”Yleensä opettajalle tuodaan omena-- heh heh,” hän sanoi. Tekniset ongelmat yllättivät jälleen luennoitsijan ja tekniikkaihmiset. Laittaessaan videoita ja korviahuumaavan noisesuhinan pauheessa Anssi näytti kovin mietteliäältä ja sanoi: ”Tää kuulostaa aika--” ja meni pöydän alle laittamaan tietokonejuttuja (varmaankin kaiuttimen piuhoja tai muistitikkua [joka myöhemmin luennon aikana paljastui hieman vääntyneeksi ja aiheutti ääneen mietintää siitä, meneekö se rikki ihan just]). Vieraan kutsuja H.H. saapui paikalle ja koska tiesin että eilen oli ollut erään laitoksen yksityinen pikkujoulutilaisuus, jossa A8000 oli myös esiintynyt, yritin katsella näyttävätkö ympärillä olevat ihmiset krapulaisilta tai väsyneiltä muuten vaan. En osannut tulkita sitä. Luentosalissa on ihmisiä kahden käden sormilla laskettava määrä kello 16.08. Ihmiset todellakin käyttävät akateemisen varttinsa huolella, mietin, ja mietinnän taustalla kuului teknisen ongelman pohdintaa A8000 ja H.H.:n suista. H.H. säätää. A8000 säätää.

Saliin tuli todella hiljaista. Kello 16.15 aiemmin kuultu noisesuhina alkoi jälleen ja ihmiset luentosalin edessä tietokoneen äärellä ojentelivat käsiään ihmetyksen vallassa. H.H. sanoi ”nyt se loppu” ja A8000 tokaisi, että ”katotaan sitten ilman ääntä.” H.H. riensi ulos salista jonnekin niin, että puvuntakin helmat vaan viuhuivat. Kello 16.17 ihmisiä alkoi virrata saliin. Vähän ajan päästä vaihdetaankin kokonaan salia! Siellä myös tekniikka toimi ja luento alkoi.

Luento alkoi perus itsensä esittelyllä ja ”vasta” 10-vuotisen uran vähättelyllä. Taidekentässä oleminen kiinnostaa, mutta välillä pitää olla pois, ei pidä seurata liikaa (perusteluja en kuullut). A8000 määritteli itsensä taiteen sekatyöläiseksi mutta ennen kaikkea elokuvantekijäksi. Hän puhui sadasta giffistä, joita oli ilmeisesti tehnyt, ja näytti joitain niistä meille, valitettavasti yliopiston kone suostui pyörittämään niitä vain kerran, mutta niitä näytettiin kuitenkin. Kasitonni puhuu animaation tajuamisesta, niiden katsomisesta tietyin päin ja siitä miten silmät näkee kuvia ristiin. ”Silmät ei ookaan näin päin [näyttää käsillään pystyvaakaa viivaa] vaan näin [vaakaa viivaa].” W.A.S.P. mainittiin, mutta harmikseni en kuullut tai muista enää mitä niistä sen tarkemmin, mutta asia liittyi giffeihin. Giffeissä Urho K.:n kiipeäminen palmuun, Nicholas Cagen naaman venyminen, Pyramid of Khaft tms. ja usein saatesanoina ”nää on vähän tämmösiä.” Ja turhautuneita huokailuja giffien toimimattomuudesta (yliopiston koneiden tekniikalle tulkitsisin). Parasta oli se, kun A8000 yritti hakea sivistyssanoja ja sitten sanoi että ”en mä muista mitä niitä sanoja nyt oli,” jolloin ajattelin että J E S nyt on hyvä tyyppi luennoimassa, kun ei brassaile [taide]opiskelijoille sivistssanoilla eikä korkealentoisilla lauseilla. Tuli sellainen olo että nyt vaan tehdään juttuja ja vähän välitetään mistään ns. akateemisuudesta, mistä vähän tulikin juttua luennon lopussa mutta siitä myöhemmin.

A8000:n esitys oli kiehtovan levoton ja paljon itsekehuva: ”ai vitsi tää oli hyvä joo tästä mä tykkäsin” -tyylistä kommentointia ja tyytyväinen myhäilevä hymy kasvoilla. Arsin tietävät ihmiset, A8000:ssa oli samaa henkeä kuin Arsissa, mutta vähän levottomammin. Arsi on mun idoli ja nyt fanitan myös Kasitonniakin tai sen tekemisen ja olemisen tapaa täysillä. Ars Fennica -näyttelystään 8000 kertoili juttuja, miten pikkurilli-minkkitakkiset ihmiset olivat suhtautuneet 8000:n taiteeseen nyrpeästi ja samalla tuli jotain juttua ihmisten vakuuttamisesta ja miten ihmisiä vakuutetaan eri tavoilla, tai yritetään vakuuttaa, statuksesta riippuen. Vähän 8000:n käsi huitaisi meihin yleisöön päin että ”niinku esim. teitäkin--”.

8000:n taiteessa sydäntä lähellä on 80-luku, koska hän oli 80-luvun lapsi. Tässä kohtaa valkokankaalla näkyi kuva Kitt-autosta, joka istui nojatuolissa ja jonka punainen liikkuva silmä seuraa pingistä televisiosta. En olis itekään tajunnut teosta, jos 8000 ei ois selittänyt sitä auki. Selityksen jälkeen tuli sellainen olo, että jes vähänkö hyvä teos. Tähän liittyen A8000 kysyi että ”arvaatteko miten tuo punainen viiva liikkuu ilman taukoja vaikka viis vuotta. Mulla on seiskatuumaiset vinyylit autossa, mutta se joka arvaa oikein, saa semmosen levyn myöhemmin.” Kaikki oli vaan hiljaa, siinä mietinkin että mitähän 8000 ajattelee hiljaisesta yleisöstä, harmi että itekin on niin nynny että ei uskalla edes arvuutella ja avata suutaan, vaikka mielessä kävi kaiken maailman ratkaisuja. Oispa levottomampi opiskelijapiiri. Puistiksen pitäis olla täällä. ”Eikö kukaan arvaa. No kerron, meni vinyylit nyt sivu suun, harmi.” Kyseessä oli DVD-laite -kikka, auton sisällä ja tv:n sisällä oli jotkut laitteet ja oliko ne käännetty ylösalaisin niin, että pingispöytä näkyi Kittin etuosassa silminä ja sitten pingispeli telkkarissa ns. oikein. Näin mun korvat halusivat kuulla, joten kirjoitan näkyviin tämän osittaisen spekulaatioselitykseni, vaikka se olisi miten väärin kerrottu. 8000 kehui Kitt-työtä tosi upeaksi, mitä se olikin.

Ars Fennica-näyttelystä A8000 oli myynyt joitain teoksia ja luvannut niille elinikäisen takuun. Joskus joku olikin soittanut, että tää yks teos meni rikki, niin 8000 oli sanonut, että ei pitäis olla niin, ruuvaapa vähän sitä yhtä ruuvia niin pitäis toimia, ja kas niin kävi.

Tekemisen tavastaan Anssi kertoi ”väärin tekemisen”, että yleisen toimintatavan vastaisesti hän ei käytä hyviä, vaan ihan huonoja työkaluja, työasennot on ihan huonoja kaikkea muuta sellaista! Kun pyrkii aina vaan parhaaseensa, niin onnistuu, välineistä ja resursseista huolimatta (se tekemisen ilo). Samalla taustalla oli kuva vääntyneestä autosta, joka oli tehty 1:1 kokoon monimutkaisen prosessin kautta silikoni-kipsiklönteistä muovaten. Töihinsä Anssi ottaa paljon vaikutteita nuoruuden elokuvista ja muutenkin nuoruuden aikansa jutuista (80-luku josta mainitsin aiemmin) ja mainitsi erityisesti Cobran ja kertoi tarinaa elokuvassa olleessa Jatimatic -aseesta, jota valmistettiin Tampereella (ei fanaattisuutta tässä).

Nyt A8000 huomasi että muistitikku tietokoneessa on vääntynyt ja mietti että toimiikohan se enää, kyllä se toimi. Ja paljon ”mä vaan teen” -kommentteja tuli teoksiin, joista näytettiin kuvia. Tuli sellainen kuva, että tehdään vaan tekemisen ilosta, ja A8000 sanoikin että opettelee aina uutta tekniikkaa, että tekemisen mielenkiinto pysyy yllä. Sillä tavalla ollaan murroksessa, että tehdään vaan koko ajan, eikä tarvitse kehittyä ns. venäläiselle mestaritasolle työskentelyn taituruudessa. Pitääkö ottaa haltuun kaikkea, siitä tulee varmasti amatöörimaisuus mieleen mutta A8000:n teosten pointti on töiden ideassa. Esimerkkinä tästä oli kuva 8000:n lyijykynällä piirretystä Johnny Cashista klassikkokuvan pohjalta,



mikä oli nimetty ”Untitled. Nimetön”. Tässä piirretyssä versiossa Johnny näytti nimetöntä eikä kesoa (mahtava sana tuo keso muuten). Töissä pitää olla se sisältöidea, jonka ei tarvitse olla kauhean syvällinen, vaan taiteen pitäisi olla matalaotsainen(kin) juttu. A8000 kertoi lopuksi olevansa enemmän 70-luvun tapaa olla taiteilija – kammioon vetäytyjä ja sitten teoksen kanssa ilmestymistä. Sitä hän tekee muutenkin, kun asuu siellä korvessa – näin hän sanoi. Taiteen katsomista varten ei kaikissa tapauksissa pidä tietää tai lukea itseään ns. sivistyneeksi tulkitakseen sitä. Aina ei jaksa puhua teoksista syvällisesti jos ei huvita. 8000 ihmetteli kuitenkin sitä, että miksi 2000-luvulla hänen taiteensa otettiin vastaan niin innokkaasti, eikä osannut antaa sille vastausta. Tässä vaiheessa olin laittanut jo kynän ja paperin pois, mutta muistan yleisöstä kysymyksen tekemisen laadusta: tekeekö 8000 kaikki ideat pihalle sylkien, vai työstääkö ensin miettien. A8000 sanoi tähän, että kannattaa toeuttaa vaan ne parhaat ideat (heh heh) ja että kyllä hän kirjoittaa vihkoon listaa ideoista, muttei toteuta ihan kaikkia. Sitten tuli jotain juttua Aikakoneen Makista ja hänen tavastaan tehdä, että sillä ohjenuoralla voisi toimia. Googlasin Maki Kolehmaisen tekemisen jutut ja jätän tämän vain tähän: http://www.rumba.fi/uutiset/maki-kolehmainen-kertoo-kuinka-helppoa-hittibiisin-tekeminen-on/

Loppuun Anssi 8000:n lyhytelokuva, joka näytettiin myös luennon lopussa (klikkaa kuvaa).

Tykkäsin todella paljon hurmaavasta ja ihanasta esityksestä!

Anssi Kasitonni
AV-arkki